Synnyttäjien oikeudet ry julkaisee 61 synnyttäjän avoimen kirjeen HUS:n johdolle

AVOIN KIRJE HUS NAISTENKLINIKAN LAPSIVUODEOSASTOILLE

Me, 61 allekirjoittanutta, vuonna 2024 HUS Naistenklinikalla synnyttänyttä ilmaisemme huolemme huomattavista ongelmista lapsivuodeosastojen 52 ja 61 hoidon laadussa ja potilaiden kohtelussa.

Me allekirjoittaneet olemme havainneet Naistenklinikan (NKL) lapsivuodeosastoilla 52 ja 61 moninaisia ongelmia. Synnyttäjinä kokemuksemme osastoilta vaihtelevat suuresti, mutta olemme kaikki kokeneet ja todistaneet vähintään yhden, useimmiten lukuisia alla listatuista ongelmista. Niiden laajuus ja moninaisuus kertoo siitä, että kyse ei ole yksittäistapauksista vaan laajemmasta ja systemaattisesta toiminnasta.

Esiin nousseet ongelmat muodostavat kolme kokonaisuutta:

1. Inhimillisen hoitotavan puute
2. Virheellinen hoito ja puutteelliset käytännöt
3. Tiedon jakamisen ongelmat 

Naistenklinikalle keskitetään Uudenmaan riskisynnytyksiä. NKL:n lapsivuodeosastoilla on hoidossa paljon perheitä, joiden raskauteen, synnytykseen ja synnytyksestä toipumiseen kuuluu erityisiä tuen tarpeita (kuten raskaus- ja synnytyskomplikaatiot, sairaudet, vastasyntyneen ongelmat tai keisarileikkauksesta toipuminen). Tämä tekee havaituista puutteista erityisen haitallisia.

1) Inhimillisen hoitotavan puute

NKL:n lapsivuodeosastoilla olemme kokeneet turvattomuutta, tarpeidemme ohittamista ja yksinäisyyttä. Inhimilliseen hoitoon liittyy oleellisena osana asiakkaan kohtaaminen. Välittävä ja empaattinen lähestyminen on erityisen tärkeää, kun potilas on juuri synnyttänyt ja vastuussa vastasyntyneestä. Suuri osa meistä kokee jääneensä vaille inhimillistä kohtaamista synnytyksen jälkeen.

Lähes kaikki meistä kokivat osaston tunnelman kiireiseksi. Pakollisten hoitotoimien aikana hoitohenkilökunta usein vain piipahtaa huoneessa, ja toisinaan henkilökunta ei tule paikalle edes kutsuttaessa. Keskusteluun ja ohjaukseen ei näin jää aikaa. Huomattava osa meistä on ollut osastolla ahdistunut tai peloissaan. Toiset meistä ovat kokeneet kohtelun välinpitämättömänä, jopa kylmänä. Osan meistä vointia ei ole kysytty lainkaan hoidon aikana.

Useat meistä kokevat, että aiheelliset huolet, joita olemme tuoneet esiin omaan tai lapsen vointiin tai oireiluun liittyen, ovat jääneet vaille huomiota. Iso osa meistä onkin kokenut, ettei ole tullut kuulluksi osastohoidon aikana. Moni meistä juuri synnyttäneistä kokee jääneensä täysin yksin kysymystensä, huoliensa ja vointinsa kanssa.

Synnyttäminen on synnytystavasta riippumatta huomattava fyysinen ponnistus, ja unen määrä vaikuttaa oleellisesti toimintakykyyn, mielialaan sekä palautumiseen. Silti osastolla ei ole lainkaan kiinnitetty huomiota synnytyksestä toipumiseen osana inhimillistä hoitoa. Synnyttäjän mahdollisuutta uneen häiritään yölläkin toistuvasti mittausten, näytteiden, kohdun painamisen, lääkkeiden jakamisen ja muun teknisen hoidon puitteissa sen sijaan, että kaikki yhteen huoneeseen kohdistuvat toimenpiteet pyrittäisiin tekemään mahdollisuuksien mukaan kerralla. Tilanne on sitä haastavampi, mitä useampi synnyttänyt on samassa huoneessa, sillä eri henkilöille voidaan tehdä eri toimenpiteitä eri aikoina.

Lähes kaikki meistä kokevat saaneensa osastojaksolla niin vähän unta, että se vaikutti hyvinvointiimme. Lisäksi suuri osa meistä kokee saaneensa nukuttua niin vähän, että vauvasta huolehtiminen on ollut jopa vaarallista. Tästä huolimatta vauvan hoitoapua ei välttämättä ole saatavilla edes silloin, kun synnyttäjä on yksin ilman tukihenkilön apua. Levon tarvetta ei ole otettu huomioon silloinkaan, kun potilaan synnytykseen on liittynyt erityispiirteitä tai merkittäviä riskitekijöitä. Tällaisissa tilanteissa kivulias synnytys on saattanut kestää usean vuorokauden ajan tai synnyttäjä on ollut ravinnotta, kärsinyt merkittävästä verenhukasta tai raskausmyrkytyksestä. Tällöin valvottaminen on synnyttäjän kannalta jopa vaarallista.

2) Virheellinen hoito ja puutteelliset käytännöt

Virheelliseen hoitoon NKL:n lapsivuodeosastoilla liittyy moninaisia tekijöitä. Potilaslainsäädännön näkökulmasta vakavimmat epäkohdat liittyvät siihen, että saamamme hoito on ollut systemaattisesti puutteellista ja siihen on sisältynyt jopa suoranaisia virheitä. Pahimmillaan on ollut kyse terveyttä vaarantavista tilanteista. Esimerkiksi meidän synnyttäneiden tai vauvamme hoidontarve on jätetty huomiotta tai meidät on pyritty kotiuttamaan liian aikaisessa vaiheessa tai hoitoa vaativassa tilanteessa. 

Yleisimmät hoidossa tehdyt virheet liittyvät kivunhoitoon, joka on ollut erittäin puutteellista. Valtaosa meistä on vähintään toisinaan saanut kipulääkkeet myöhässä, myös pyynnöistä huolimatta. Osalla kipulääke on jäänyt tällöin kokonaan saamatta. Myös muita hoitoon liittyviä, lääkärin määräämiä lääkkeitä kuten verenpainelääkkeitä, on saatu joko myöhässä tai ei lainkaan. Toisinaan lääkkeiden jakaja ei ole osannut nimetä tuomiaan lääkkeitä. Hoitohenkilökunnan valmiudet käyttää hoidossa käytettäviä laitteita (mm. epiduraalipumppua) tai Apotti-järjestelmää ovat olleet osin puutteelliset ja aiheuttaneet lisäkiirettä osastolle. Verisuonikanyylien asettamiseen on liittynyt epävarmuutta. Muutamassa tapauksessa lääkkeitä, punasoluja tai nesteitä on vuotanut suonen ohi. Lisäksi yksittäisissä tapauksissa on jopa käynyt niin, että laitteiden huollosta ei ole huolehdittu asianmukaisesti. Esimerkiksi haavanhoitolaitteita ei ole huollettu määräaikaan mennessä tai ne ovat olleet rikkinäisiä.

Puutteelliset käytännöt näkyvät siinä, ettei hoito ole ollut yhdenmukaista vaan paljolti kiinni hoitajasta. Hoitohenkilökunta on antanut potilaille toisistaan poikkeavia ohjeita, tulkinnut käytäntöjä eri tavoin sekä unohdellut hoitokäytäntöjen mukaisia asioita. Hoitoon kuuluvaa seurantaa, kuten vauvan bilirubiinitasojen mittauksia, on jäänyt tekemättä. Suonensisäisen lääkehoidon ja nesteytyksen virheet näkyvät siinä, että osa hoitajista ei esimerkiksi ole tehnyt kanyylien desinfiointia tai letkujen huuhtelua tiputuksen yhteydessä.

3) Tiedon jakamisen ongelmat

Tiedon jakamisen ongelmat jakautuvat tiedonkulun ongelmiin sekä ohjauksen puutteeseen. Kokemuksemme mukaan oleellinen informaatio ei aina ole tavoittanut lääkäriä tai omahoitajaa, vaan tärkeitä asioita on jäänyt kertomatta eteenpäin henkilökunnan välillä. Samoin monen meistä on usein ollut vaikea päästä keskustelemaan omasta tai lapsensa hoidosta vastaavan tahon kanssa. Omakanta-kirjauksissa on ollut puutteita tai sinne on viety virheellistä tietoa. 

Hoitoon kuuluva perheiden ohjaus on ollut erittäin puutteellista. Imetysohjaus on ollut osastolla lähes olematonta. Valtaosalla meistä allekirjoittaneista imetysohjaus on jäänyt joko puutteelliseksi tai kokonaan saamatta. Lisäksi vauvanhoito-ohjeita on käyty läpi synnyttäneiden kanssa vaihtelevasti. Huomattavan osan kanssa hoitoon kuuluvaa synnytyskeskustelua ei ole käyty lainkaan.

* * *

NKL:n lapsivuodeosastojen 52 ja 61 potilaina olemme itse joutuneet huolehtimaan monista asioista, joista sairaalan kuuluisi olla vastuussa, kuten lääkkeiden jakamisen aikataulusta, vastasyntyneen lisämaitojen määristä ja antamisesta ilman riittävää ohjeistusta, kirjausten oikeellisuudesta ja jopa siitä, ettei vastasyntynyt kylmety valohoidon aikana. Kaiken kaikkiaan hoitoa on leimannut kiire ja huolimattomuus sekä läsnäolon puute. Synnytyksen jälkeinen sairaalakokemus voi joko tukea tai haitata synnyttäjän ja koko perheen hyvinvointia. Turvaton ja yksityisyyttä rikkova ympäristö häiritsee synnytyksestä toipumista, imetyksen käynnistymistä sekä varhaista vuorovaikutusta. Kokemus lapsivuodeajan hoidosta tulee ottaa huomioon, kun kehitetään synnytyksen aikaista hoitoa kohti parempaa synnytyskokemusta. Kokemukset hoitamattomasta kivusta ja yksin jäämisestä synnytyksen jälkeen voivat vaikuttaa myös siihen, millainen kokemus synnytyksestä kokonaisuudessaan muodostuu.

Negatiivisella synnytyskokemuksella on todettu olevan runsaasti kielteisiä vaikutuksia äidin elämänlaatuun. Se myös kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia mm. lisäämällä käyntejä terveydenhuollossa. Synnytyskokemuksen on todettu olevan lisäksi yhteydessä halukkuuteen hankkia lisää lapsia.

Vaadimme, että asianmukaiselle hoidolle taataan tarvittavat resurssit, jotta synnytyksestä toipuminen Helsingin Naistenklinikalla on jatkossa turvallista, inhimillistä ja asiantuntevaa, ja huomioi sekä synnyttäneen että vastasyntyneen hyvinvoinnin.

• NKL:n on välittömästi tarkistettava ja korjattava nyt esiin tulleet virheelliset hoitokäytännöt, tiedonkulun ja ohjauksen ongelmat sekä epäinhimillinen kohtelu.
• Lapsivuodeosastohoitoa tulee kehittää synnyttäjän, vastasyntyneen ja koko perheen hyvinvoinnin näkökulmasta.
•  Resursseja tulee lisätä ja toimintatapoja kehittää niin, että hoitohenkilökunnan työn lähtökohtana on kiireetön, kohtaantuva ja ammatillisesti korkealaatuinen toiminta, joka huomioi jokaisen potilaan ysilöllisen hoitosuunnitelman.
• Hoitohenkilökunnan rekrytointiin, perehdytykseen ja tarvittavaan lisäkoulutukseen esimerkiksi imetysohjauksessa tulee kiinnittää tarvittavaa huomiota.
• Hoitokäytäntöjä tulee kehittää siten, että hoidon tasalaatuisuus taataan ja informaatiokatkoksilta vältytään.
• Osastohoidossa työntekijöiden on varmistettava, että asiakas saa hänelle määrätyt lääkkeet eikä ketään kotiuteta liian varhain esimerkiksi kuumeisena.
•  Hoitokäytännöt tulee sopeuttaa siten, että synnyttäjälle taataan tarvittava yksityisyys ja lepo.
• Hoitokirjauksien laatua tulee mitata ja potilaan esiin tuomat huolet tulee kirjata ylös.
• Laadukas kivunhoito tulee taata.
• Imetysohjaukseen on kiinnitettävä huomiota ja sitä on tarjottava jokaiselle. Sen tulee olla kiinteä osa osastohoitoa.
• Hoidossa käytettävien laitteiden huollosta tulee huolehtia asianmukaisesti ja hoitohenkilökunnan valmius laitteiden käyttöön tulee varmistaa.

Tämä avoin kirje on koottu osallistumiseen tahtonsa ilmaisseiden vuonna 2024 Naistenklinikalla synnyttäneiden henkilökohtaisten kokemusten pohjalta.

Janika Niskanen + 60 allekirjoittajaa